Eilen riehuin taas kerran kasvimyrkky kädessä puutarhassa. Myrkkypullon jouduin lainaamaan ystävältäni. Muillakin on näköjään pahat mielessä, kun kaupassa ei enää ollut yhtään pulloa myrkkyä  Asumme vanhassa rintamamiestalossa, jossa ennen meitä asui vanhapari. Talon entisellä emännällä oli täällä jonkinlainen puutarha...marjapuskia siellä täällä ja epämääräisiä kukkapenkkejä.. Marjapuskat oli vanhoja ja kukkapenkit villiintyneitä, joten niistä piti päästä eroon. Vanhoista penkeistä säästin käyttökelpoiset perennat, kuten Kuolapionin ja Värimintun. Muille rehuille näytettiin kaivinkonetta ja äestä. Jotain kuitenkin aina jää vaikka kuinka yrittäisi hävittää. Jotkut kasvit on tooosi sitkeitä ne leviävät kuin rutto eli Malvikki, Peltokierre, kaikenlaiset Kellot..Vuohenkellot, Ukonkellot yms ja Lupiini. Lupiinin olen onneksi saanut hävitettyä. Malvikki tunkee itsensä jokapaikasta, jos mikään muu ei kasva niin Malvikki kyllä kasvaa sielläkin! Sitten nuo tuholaiset ajattelevat vain elämän työnänsä olevan, että pakko päästä kukkapenkkiin. Olen koko kesän taas joutunut konttimaan penkeissä myrkkypullon kanssa myrkyttämässä.  Kitkeä niitä en viitsi, koska jokunen juurenpätkä jää taas kuitenkin maahan ja taas mulla on sitten uusia Malvikki, Peltokerto ja Kello yhteiskuntia kasvamassa. Sitä en kiellä etteivätkö kyseiset kasvit olisi kauniita onhan ne, mutta jos tosiaan annan niiden kasvaa ne tuhoaa kaiken muun allensa. Peltokierto esimerkiksi kiertää itsensä muiden kasvien ympäri niin, että alle jäänyt pikkukasvi tukehtuu. Peltokiertoon eivät tunnu edes kasvimyrkytkään tehoavan.

Mä aion voittaa tämän taistelun kesti tätä sitten vaikka kymmenen vuotta! (johon ei ole enää pitkä, kun viisi on jo menny )

 

 

 Malvikkeja siellä, Malvikkeja täällä....

 

 

 

 Alla yksi keväinen kuva vanhasta kukkapenkistä. Harmittaa, kun ei tullut enempää silloin otettua kuvia.